Naisille kauden toinen voitto Hippokselta

JRC:n naisten kotiavaus päättyi riemukkaaseen 106-5 voittoon sarjatulokas Turku Swansista. Kotijoukkueen pistenikkareina kunnostautuivat tällä kertaa yhden tryn merkeissä Heidi Heiska, Reetta Tenhu, Meri-Tuulia Suvanto ja ensimmäisen rugbyottelunsa pelannut Sanni Honkanen. Lopuista JRC:n pisteistä vastasivat Eve Sapattinen (4 tryta), Ann-Marie Dahlqvist (5 tryta, 3 conversiota) ja Susanna Karvinen (3 tryta, 10 conversiota).

Jälkipeleissä joukkue oli yhtä mieltä siitä, että peli oli ollut bäkkien juhlaa ja pallo oli liikkunut hyökkäyslinjassa mallikkaasti. Toisaalta forwardeille peli toimi hyvänä valmistautumisena kauden kovempiin koitoksiin, joissa aikaa kerätä rivistöjä ei ole välttämättä yhtä paljon. Tyytyväisiä joukkueessa oltiin myös loppuun asti pelaamiseen, vaikka tuloksellisesti peli ratkesikin Even ja Dannyn vahvoilla juoksuilla jo ensimmäisen 25 minuuttisen aikana. Töitä jaksettiin silti tehdä hymyssä suin aina viimeiselle peliminuutille saakka, liekkö aurinkoinen sää ja illalla häämöttäneet allasbileet sitten vaikuttaneet asiaan…

Joukkue äänesti pelin jälkeen parhaimmistoaan ja forwardeista palkinnon nappasi Reetta, joka pelityylilleen uskollisesti jaksoi uurastaa läpi ottelun ja ohjasi forward-peliä ansioituneesti. Bäkeistä palkinnon itselleen veivät uudet jalat eli Danny, joka sähäköine liikkeineen oli turkulaisille liian vaikea taklattava.

Alla vielä ottelutunnelmia heti ensimmäisessä rugbyottelussaan tryn tehneen Sannin silmin.

Ensimmäinen peli tuli ja meni.  Ennen pelin alkua jännitti, mutta kentällä ei ehtinyt hermoilemaan, kun oli täysi työ pysytellä muiden perässä niin hyökkäys- kuin puolustuslinjassakin.  Kentältä vaihtoon kipittäessä pää oli melkoisen tyhjä. Nytkö se jo loppui omalta osalta, ja mitä siellä kentällä tuli oikeastaan edes tehtyä? Ensimmäinen loppuun asti muodostunut ajatus taisi olla, että v***u, en saanut taklata kertaakaan. Muuten ei valittamista.

Kentän laidalla seuratessa peli jäsentyi päässäni paremmin kuin treeneissä. Aloin (toivottavasti) jossain määrin hahmottaa forwardien ja bäkkien välistä yhteistyötä, samoin kuin myös yksittäisten pelaajien rooleja joukkueessa. Toki on otettava huomioon, ettei kentällä ollut kuin 10+10 pelaajaa. Täydellä kentällä pelattaessa asetelma muuttunee.

Oli hienoa nähdä oman joukkueen tekevän kentällä asioita, joita treeneissä oli harjoiteltu, ja ymmärtää niiden merkitys. Vähintään yhtä hienoa oli seurata vastustavan joukkueen työskentelyä. Vaikka uuden ja pelaajistoltaan varsin kokemattoman joukkueen taitotaso ei ollut yhtä korkea kuin JRCL:läisten keskimäärin, jaksoi Swans siitä huolimatta tsempata koko pelin alusta loppuun asti. Tahdonvoima ja peli-into saivat palkintonsa kun Swansit tekivät varsin ansaitun tryn. Se jos mikä oli työvoitto. Jännittävää nähdä, miten turkulaisten pelaaminen kesän aikana kehittyy, kiitos heille tästä pelistä!

Ja kiitos tietysti myös JRCL:n naisille, jotka luottavaisina päästävät kaikenkarvaisia aloittelijoita kentälle nauttimaan tästä hienosta lajista!