Otteluraportti: JRCL – HRC
Edellisen viikonlopun Tampere Rugby Clubia vastaan lukemin 5-10 hävityn kotipelin jälkeen lähdimme voitontahtoisin mielin pelaamaan sarjataulukon kautensa kaikki pelit voittanutta kärkijoukkuetta, Helsinki Rugby Clubia, vastaan.
Perinteinen pelisää, aurinkoista ja +25 astetta, ei pettänyt tälläkään kertaa, vaikka pari tuntia ennen peliä näyttikin, että olisimme saaneet jopa sadetta seuraksemme.
Jo ottelun alusta alkaen oli kuulemma näkynyt laidalle saakka, että meillä oli hyvä ote peliin. Pisteiden muodossa se ei kuitenkaan näkynyt vielä ensimmäisellä puoliajalla, vaan Helsinki Rugby Club päätti yrittää maalipotkua otettuamme penaltyn ja siinä vastustajan onnistuttuaan lukemat olivat 0-3 vierasjoukkueelle. Tämä ei kuitenkaan näkynyt kotijoukkueen punteissa, vaan töitä jatkettiin entiseen malliin.
Kova työmme rupesikin tuottamaan tulosta toisella puoliajalla, kun allekirjoittanut puski puolittain läpi puolustuslinjasta. HRC:n tytöt kuitenkin saivat hidastettua vauhtiani niin, ettei se riittänyt ihan maalialueelle saakka. Heti tämän huomattuani, kuulin takavasemmalta Tenhun Reetan ”täällä”-huudon ja sain vielä offloadattua pallon hänelle. Yksi tämän kauden tähänastisista henkilökohtaisista kohokohdista oli nähdä Reetan painavan pallon maahan napsauttaen samalla tauluun lukemat 5-3. Jenna onnistui myös conversiopotkussa kasvattaen eroa kotijoukkueen hyväksi vielä 2 pisteellä.
Tästä saimme urut auki, ja kohta huomasinkin jo Nooran puskevan täyttä häkää onnistuen tryn teossa! Jenna onnistui myös toisessa conversiopotkussaan, ja näin tilanne olikin jo 14-3.
Ylpeänä voin todeta jokaisen joukkuekaverini antaneen merkittävän panoksensa pelissä, ja myös pelin mittaan tehdyt vaihdot toivat peliimme hyvin tuoreita jalkoja, jotka auttoivat pitämään tahtiamme yllä. Pelin loppupuolella HRC kuitenkin pääsi kerran yllättämään meidät puolustuslinjamme hieman nukahdettua jalkojen alkaessa painaa ja näin ollen pelin loppulukemiksi tuli 14-8. Vierasjoukkue palkitsi parhaana pelaajanamme Jennan ja omiensa joukosta Camin.
Meidän joukkueen omillemme jakamat jallutähdet menivät tällä kertaa bäkeistä Johannalle ja forkuista allekirjoittaneelle. Lisäksi omavaltainen raatimme valitsi parhaaksi pelaajaksemme Pullin Reetan, joka osoitti uskomatonta taistelutahtoa vaatien pikaista teippausta päästäkseen takaisin kentälle saatuaan 5 tikin mittaisen vekin silmäkulmaansa.
Kaiken kaikkiaan upea peli ja minulla on kyllä mahtava joukkue, I love you all, I need you all!! Ensi viikonloppuna jatketaan!
-Eicca
Kuvat: Ossi Leinonen