JRCL – HRC Hippoksella 23.8.

Jyväskylän ja HRC:n kohtaaminen oli kauan odotettu ja panokset olivat korkeella.

Joukkueiden aiempi kohtaaminen oli Jyväskylän kauden aloituspeli, ja silloin mentiin Helsingin komennossa. Kausi on kuitenkin ollut selkeän nousujohteinen, joka peliin on kehitytty ja pelaajareservi on kesän aikana kasvanut ja kehittynyt. Helppoa peliä ei ennakoitu kummallekaan joukkueelle.

Kyseessä oli kolmas peliviikonloppu putkeen, ja aiemmat pelit olivat kehittäneet hyvää rutiinia kentille. Sormivammat ovat olleet tämän kauden trendi, samoin kuin flunssa. Peliin saatiin kuitenkin täysi, joskin forwardipainotteinen, rosteri. Taisteluun lähdettiin siis kahdenkymmenenkahden pelaajan voimin.

Tenhun taika pelasi kolmen jallutähden edestä. Huomaa polvien kulma.

Peli oli todella kovaa, fyysistä ja tasaista vääntöä. Kyseessä oli varmasti yksi tämän kauden fyysisimmistä peleistä koko Suomen naisrugbyn saralla. Lopulta se kaatui siihen, että Helsinki käytti annetut try-paikat Jyväskylän viimeistelyn jäädessä puolitiehen. Jyväskylä pääsi myllyttämään kymmenen minuuttia ylivoimalla HRC:n pelaajan potkittua maassa makaavaa jyväskyläläistä ansaiten itselleen keltaisen kortin. Pari paikkaa saatiin luotua puoliväkisin, mutta HRC:n puolustus pelasti ne. Toisaalta myös Jyväskylän linja toimi hyvin antaen painetta, ja taistellen tilanteet loppuun saakka. Alla Eve näyttää mallia periksiantamattomuudesta ja asenteesta.

Jyväskylän joukkueen vahvuutena on aina ollut yhteen joukkueena pelaaminen ja vahva tsemppi. Niitä molempia näytettiin taas kentällä ja niihin myös panostettiin. Aivan lopussa myös Jyväskylä pelasi alivoimalla kun joukkue otti keltaisen toistuvista korkeista taklauksista.

Joukkueen fiiliksiä jälkeenpäin oli vaikea kerätä kasaan ja ne vaihtelivat myös laidasta laitaan. Oma pää pidettiin hyvin kylmänä, ja kaikki vaikeudet voitettiin nimenomaan tsempin kautta.

Bäkkilinja ei käytännössä ollut päässyt harjoittelemaan yhdessä kertaakaan, ja se näkyi osin myös pelissä. Kuitenkin kehitys siitä kauden ensimmäisestä pelistä oli huikea, palloa kannettiin aivan eri tavalla ja joukkue on hyvin hitsautunut yhteen. Huomattiin myös, että osattiin pelata yhteen; kun toiset väsyivät tai nukahtivat, toiset paikkasivat.

Bobin kädet, pelikuvat ja varma peli puolustuksessa = kaksi jallutähteä

Jyväskylän scrum oli tutusti vahva. Forwardeja eli etupelaajia vaihdeltiin penkille (osa tuli itse ja osa talutettiin) ja myös bäkkilinjaan. Kakkosrivissä pelatessa kaveri kylkilusikassa vaihtui neljästi, mutta ilo oli huomata ettei sillä oikeastaan ollut väliä että kuka siihen tuli; jokainen osasi hommansa ja tiesi mitä oli tekemässä.

Sarin liikkuva peli, asenne ja hyvä puhe toimivat kolmen jallutähden edestä.

 

Jotain pelistä kertoo myös se, että jallutähdet menivät melko tasan seitsemän pelaajan kesken. Lopulta äänet jakautuivat näin:
*** Sari “kissanainen” Parantainen ja Reetta “Silppuripolvi” Tenhu

** Pauliina “Pirkko” Petsola ja Bob “kerran pääsin forkuksi” Runsala

* Reetta “Perusvarma” Pulli, Eeva “Kuopijjosta” ja Noora “laadukas viski” Plattonen

Eevan vahva puolustus loppuun saakka ja hyvät juoksut ansaitsivat myös tähden.

Retun vahva rooli forwardeissa, niin tässä pelissä kuin koko kaudellakin, palkittiin jallutähdellä.

Isoja saappaita täyttävä bemmipirkko Pauliina nostaa tasoaan joka pelissä jallutähtitilaston karttuessa.

 

 

Kaikki kuvat: Petri Holmberg