Warriors 0 – JRCL 48

Kello 04.45 ei aurinko vielä paistanut kun JRC hyppäsi bussiin (osa enemmän aamukiukkuisena kuin toiset) ja starttasi matkan kohti Helsinkiä. Edessä oli kauden ensimmäinen kohtaaminen Warriors Rugby Clubin naisten kanssa.

Tätä kautta on leimannut joka peliä edeltävä pelipaikkabingo, joka tälläkin kertaa aiheutti valmennukselle pientä mietittävää. Suurin osa Jyväskylän bäkkilinjan rungosta oli joko Kööpenhaminan seiskaturnauksessa, toipilaana tai juhlissa. Tässä pelissä opittiin, että esimerkiksi hookerista (nro 2) saa hyvän sentterin (nro 12), kun paitaan laittaa oman pelinumeron eteen ykkösen. Tästä syystä tunnelma bussissa oli paitsi väsynyt, myös hieman jännittynyt ja odottavan iloinen.

Tällä pelillä ja varmoilla käsillä bäkkilinjaan loikannut Maire ansaitsi itselleen kaksi jallutähteä.

Peli sovittiin pelattavaksi 13 vs 13 – formaatissa, mikä vapautti enemmän tilaa kentälle ja muutaman vaihtonaisen lisää. Tavoitteena oli hakea onnistumisia mahdollisimman laajalta rintamalta, myös niiltä epätotutuilta paikoilta. Ja totta kai tuoda voitto kotiin. Tiedossa oli, että vastustajan joukkueen pelaajamateriaali on melko tuoretta ja että osa Warriorseista oli myös matkustanut Kööpenhaminaan pelaamaan. Kohtaaminen oli tosiaan joukkueiden ensimmäinen. Ei siis oltu varmoja mitä odottaa, mutta sitä odotettiin kuitenkin kovasti.

Kuvassa tiivistettynä koko joukkueen fiilikset.

Pelin aloitusvihellys lähti sateisessa ja hiton kylmässä säässä, mutta kaikki unohtui kun pallo lähti ilmaan. Pelin ensimmäisten minuuttien aikana fullbackina pelannut Reetta “Tenhukka” Tenhu kiersi vahvalla juoksulla laidasta läpi avaten jyväskyläläisten pistetilin ja vapauttaen myllyn pyörimään.

Jyväskylän peli oli iloista ja kokeilevaa, paikoittain jopa (pakon edessäkin) luovaa. Pallon liukkaus, uudet pelipaikat ja pieni hätäisyys aiheuttivat pallon tippumisen eteenpäin usein, ja forwardit pääsivät työntämään scrumeissa niin paljon kuin halusivat. Hookerina pelannut Jessica teki hyvää työtä pallonriistoissa ja usein puolustus saatiin käännettyä hyökkäykseksi. Tähän vaikutti myös flänkkerinä pelanneen Lotan antama hyvä paine, jolla hän ansaitsi itselleen yhden jallutähden.

Uudet pelipaikat tai uudet pelikaverit antoivat monelle eri tavalla vastuuta, ja haasteeseen vastattiin hienosti. Pelistä kertoo paljon se, että lopussa jalluääniä jaettiin kolmelletoista pelaajalle.

Pallo imi usein vastustajan huomion itseensä jättäen tilaa laidoille, ja sieltä Tenhukan nopeat jalat pääsivät usein rokottamaan – itse asiassa kolmen tryn ja myös kolmen jallutähden verran.  Bäkkilinja oli uudehko, mutta ei panikoinut vaan hoiti hommansa tyylikkäästi.  Myös vastustajan puolustuslinjan järjestäytymättömyys käytettiin usein hyödyksi viemällä peliä eteenpäin. Muutama try tehtiin taas puhtaalla mörssivoimalla.

Kaikki olivat niin onnellisia Annikan puolesta.

Pallonhallinta pysyi hunajamäyrillä ja kiuas pysyi juuri sopivan kuumana läpi pelin, mutta julkiselta löylynheitolta säästyttiin tällä kertaa. Voisi sanoa että kaikki kuviot eivät olleet suunniteltuja, mutta jokainen pelasi omien vahvuuksiensa kautta ja tunnelma oli loistava.

Tähdet:
*** Reetta Tenhu
** Maire “sentteri” Liukko
* Lotta Immonen

Pisteet:
1 x Annikka “call me” Rannikko
1 x Juice Leskinen
3 x Reetta Tenhu
1 x Anne-Mari-Bob Runsala
1 x Jenna “cannon ball” Koskinen ja 4 x maalipotku eli konversio
1 x Pauliina “jo toisessa pelissä putkeen” Petsola