Tampereen ja Jyväskylän naisten peli oli priimaa rugbya

Viime lauantaina pelatun TRC-JRCL matsin voitiin ennakoida olevan kova. Talven seiskakaudella Tampere ei hävinnyt peliäkään ja he olivat aloittaneet myös 15-kauden vahvasti. Mutta toisaalta niin oltiin mekin: Avauspeli tarjosi hyviä näyttöjä koppeloilta. JRC lähtikin lauantain matsiin testaamaan omaa tasoaan hallitsevia Suomen mestareita vastaan. Ajatuksena oli laittaa rima korkealle.

Rosteriin saatiin taas kokoa ja näköä niin, että kehtasi katsella. Pieniä viime hetken muutoksia tuli aloituskokoonpanoonkin Sannin jouduttua jäämään sivuun, mutta tämä ei haitannut sovittuja kuvioita tai pelitaktiikkaa. Matkalla myös maskottimme pormestari Elmo valoi joukkoihinsa uskoa bussimatkalla tsempillä, rakkaudella ja ilokaasulla.

Totutusti, tavoitteet pelille asetettiin etukäteen. Turkupelistä otetut kehityskohteet sekä treeneissä nousseet asiat olivat otettu huomioon. Keskittymiskohteet olivat selkeälinjaisessa puolustuksessa ja hyökkäyksen rytmitämisessä. Myös pelaajat olivat asettaneet omia tavoitteita pelilleen.

Koppelot pääsivät heti pelin alusta kiinni haluttuun pelityyliin. JRC asetti oman tasonsa eikä lähtenyt peesaamaan vastustajaa. Peli alkoi vahvasti JRC:n vyöryessä päälle ja forwardien ja bäkkien, molempien, kantaessa palloa eteenpäin. Peli oli molemmin puolin tasokasta, puhdasta ja sopivan tunteikasta. Jyväskylä hallitsi hienoisesti ensimmäistä puoliaikaa, mutta kapealla rosterilla peliin lähtenyt Tampere ei antanut metrejä helpolla.

Ensimmäisenä pisteiden makuun pääsi Noora haastamalla pelaajien väliin ja rynnimällä maaliviivan yli kun pallo oltiin yhteistyöllä saatu viiden metrin sisään vastustajan maaliviivasta. Bob, joka lopulta valikoitui potkijaksi skilssien lisäksi ennen kaikkea siksi että laukusta oli tuurilla löytynyt tii, potkaisi lisäpisteet sisään.

Peli jatkui taisteluna molemmin puolin, ja manselaiset pääsivätkin kuittaamaan seuraavat viisi pistettä vahvan pelin päätteeksi. Jyväskylä iski kuitenkin pian takaisin. Jebba K kenkäisi pallon Tampereen 22-alueen sisään, josta tamperelaiset saivat vielä pallon haltuunsa. Emmi oli kuitenkin väijyksissä ja otti näyttävän syötönkatkon vähän hätäisestä tamperelaisten syötöstä ja kantoi pallon tyylillä maalialueelle. Lisäpistepotku tästä meni ohi.

Etumatkaa kasvatettiin toisella puoliajalla, kun Tiina tunkeutui laitapuolustajien läpi tahdonvoimalla sekä muutaman kanssapelaajan työntöavulla. Tästä lisäpisteet menivätkin taas sisään, ja ne osoittautuivat lopussa tärkeämmäksi kuin kukaan ajattelikaan tässä vaiheessa peliä.

Seuraavaksi Tampere laittoi taas vaihteen silmään ja Jyväskylä sai treenata puolustuksen driftiä paljon. Tampereen vahvat offloadit puolustettiin pois huolella ja Jyväskylän bäkkien taklaukset olivat tikissä. Tampere sai kaksi kertaa vielä vietyä pallon Koppeloiden päähän, toisesta potku meni sisään ja toisesta ei.

Loppuminuutit olivat jännittävän kutkuttavat kun Koppelot johtivat kahden pisteen turvin. Tarvitsisi vain pitää pallo ja pistää peli poikki ajan tultua täyteen. JRC otti kuitenkin penaltyn aivan Tampereen päädyssä – kaksi minuuttia yli täyden peliajan. Tampere käyttikin tilanteen hyödyksi ja aloitti vahvan vyörytyksen kohti Jyväskylän maalia. Neljä pitkää minuuttia ja yli 40 vaihetta myöhemmin JRC puolusti omaa maaliviivaa verenmaku suussa Tampereen puskiessa ruckin vierestä vaiheita tryn kiilto silmissä. Sykettä nosti myös se, että aiemmasta samanlaisesta tilanteesta oli Tampere rokottanut viisi pistettä.

Vaiheita vedettiin putkeen ruckin molemmin puolin ja puolustus ei antanut senttiäkään periksi vaan otti tilanteen toisensa jälkeen nousten vastaan. Syke oli todennäköisemmin lähellä kahtasataa ja kaikki tahto käytössä. Lopulta Tampere pääsi vyörymään maaliviivan yli, mutta jäi loukkuun arviolta 300 kg naista sisältävään tiukkaan ja sitovaan syleilyyn eikä päässyt painamaan palloa maahan. Tuomari Emmi vihelsi pilliin ja tuomitsi tilanteen held upiksi (eli maalia ei tullut) ja heti perään pelin päättyneeksi. Mieletön päätös pelille. Monelta vierähtikin iso kyynel kun päätösvihellys soi, kentällä oltiin kaikkemme annettu.

Yhteenvetona pelistä kerrottakoon, että peli oli kaiken kaikkiaan luovaa ja rohkeaa. Ekan puoliajan kentällä oli käytännössä kaksi pelinrakentajaa ja palloa pelattiin sinne missä tilaa oli riippumatta siitä ketä oli paikalla. Line-outteja parannettiin Turku-pelistä paljon ja scrumitkin toimivat, vaikka niiden kokoonpano vaihtelikin. Vaihdot sujuivat näppärästi kaikkien ottaessa vastuuta ja koko tiimi teki hyvin töitä.

Koko pelin kentällä urakoinut Sari kertoo pelistä näin:

Kauden ensimmäisen peli oli kokonaisuudessaan mahtava, lähdimme peliin itsevarmoina ja voitimme ottelun hyvällä pelillä. Tällä samalla itsevarmuudella oli mukava lähteä kohtaamaan myös Tamperetta, hallitsevaa suomenmestaria. Jokainen meistä tiesi, että peli on voitettavissa, jos vain pelaamme sen mihin pystymme.

Niinhän me tehtiin. Tampere tuli 2 pisteen päähän toisella puoliajalla, josta ei panikoiduttu, niin kuin viime kaudella oltaisiin saatettu tehdä. Jokaisesta näki, että nyt halutaan voittaa ja taistella näillä lukemilla loppuun asti. Viimeiset minuutit olivat kyllä parasta rugbyä mitä on koskaan saanut pelata ja toivottavasti sama taistelutahto säilyy koko kauden yli aina finaaliin asti.

Jouduin myös syömään sanani, että rugbypelin jälkeisenä päivänä pystyy mennä kyykkäämään, sillä tuo matsi oli niin kova, että sunnuntain kyykyt jäivät välistä.

TÄHDET

Joukkue äänesti taas parhaat pelaajat keskuudestaan.

*** Reetta Tenhu
Siilppuripolvi oli jopa oman tasonsa yläpuolella. Reetta ”jokapaikanhöylä” Tenhu jolle vastustajakin kerran totesi että “miten sä oikein oot joka paikassa?!”

** Sari Parantainen
Kakkosrivissä kovaa tulosta tekevä Sari P on parantanut peliään kuin pikku sika juoksuaan. Pelinlukutaito kehittynyt, ottaa vastuuta kentällä enemmän ja antaa tsemppiä myös muille.

* Jenna Koskinen
Jenna joutui puolivahingossa vaihtoon nenäkolauksen jälkeen, mutta kentällä pelasi palloa monipuolisesti ja vei hyvin peliä eteenpäin.